Millalle...

Runoilija Mystis

Minun tarinani on hylätyn talon tarina
notkahtaneen piipun ja vuotavan katon kertomus

Satu taikamaailmasta
jossa valokuvan takaa kuuluu oven narahdus
vanhan kaappikellon raksutus tyhjässä huoneessa

Askeleet pihatiellä

Ja miten autiuden ikävä soi hiljaa
jäätyneitten koivujen kristallihelmillä

Kun hän on poissa
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kaunis runo hänelle, tunnen tuon haikeuden
Riipaisevan koskettavasti ja taidokkaasti runosi kuvat lähestyvät lukijan sydäntä...loppulause yksinkertaisuudessaan lukitsee tarinan oven.
Kipeän kaunis.
Koskettavan haikea.

Herkkä, haikean kaunis runo.
 
Ei kai ... muistanko/tulkkaanko oikein ?
Todella syvältä koskettaa tämä runosi.
Tähän eläytyy
tämän tuntee,
niin hyvin osattu kuvata
toi haikeus ja autioitus.
Kiitos.
 
Nostalgista ja kaihoisaa. Valokuvallinen tunnelma tässä.
Upea monikerroksinen taidetteos... jokainen sana vie mukanaan.
Kiitos tästä... !
Kaunis runo, tarinan, sadun alku. Kertomukseen avautuva. Pidin.
Perskuta...olipas upean kerrostalon rakentanut mystillisesti runosta käsin hän!!

Kaunista runokieltä, jonka kuvat heijastuvat elämään silmien edessä kerros kerrokselta ja loppu sitten hiljentää kauneudessaan.
 
Ystävälle. Hieno.
kauneus jo koskettaisi..
Koskettavan kaunista ja herkkää.
Kaunis, haikea häivähdys.
Ja kaikessa tässä​
​olet niin läsnä
Koskettavan kaunista runoutta. :)
Taidokkaasti sanailet.
haikea runo -
muutamalla kuvannollisella ilmaisulla väkevästi tuotu esiin ikävä ja kaipuu
Surullisin runo, jonka olen koskaan lukenut.
Kaunis surusävyssään.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot

Sivut