Tuhannesti kiivetyt portaat
ja kaide josta saa haavoja sormeen
kun 20 vuotta ei ole aika eikä mikään
yhden hitsausroiskeen hiomiseen
Tuntevat minut jo äänestä
As
kel
mat
Eivätkä ne unohda
miten piirsin seinään
Sydä(ME)n
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykästyyn tämän tuoreutehen, kielikuvihin ja koko runohon.
Joskus niitä hitsausroiskeeta saa hioa nelijäkymmentä vuottaki ja silti saa haavoja. Kyllä mä luen tätä vielä toistekki !
Kaunis, hyvä runo
Kaunis=)
elämän varrelta tulleet haavat ja kipeimmät muistot kiivetessämme portaita kohti tulevaa...Kaunis mukava runo.
Hyvin piirtyvä mennyt ja nykyhetki. Hieman kaipuun ja luopumisen tuomaa "ikävää".
Ja aika kulkee kulkuaa. Tämä: on hyvä.
Tää on taas helkutin hyvä runo.
Tuo alun humoristinen huomautus vuosista saa naaman leviämään.
Ei,..eihän se 20 vuotta tosiaan ole mitään, pieni ikäero joka on toisinaan hyväksikin *esim. kahden ihmisen välillä, saattaa joskus jopa hiukan yhdistää ajatuksia.
Runon lopetus tuo sydämet takaisin runoon.
Visuaalisesti(kin) näppärä teos.
Hieno runo vertauskuvineen, rakennelma hyvä :-7
Täm on täynnä elämää ja huikean ihana runo
Hienosti rakennettu, hieno runo!
Tämä on kaunis! hitsausroiske hioutuu kyllä...
Hieno tunnelma,pidän.
Vuodet ne vaan vierähtelevät ja lapsuuden kuvat selkenevät.
"Ol kerran pieni hattukauppa sivukadulla..." Tää alkoi soimaan.
Sivut