Hiljainen on pihatienoo,
poissa harmaat hapset rakkaan.
Paikallas ammottava tyhjyys.
Kaipaus rinnoissamme kaihertaa.
Mut poissa talven kylmyys,
lämpös säilyy, mielissämme kestää.
Aikas on ollut ahertaa, surut, kivut maailman kestää.
Ilot, onnet läpi riemuiten elää.
Vaan nyt oli aika lepoon painaa pää,
Herran haltuun henki päästää.
Sait rakkaan Isän luokse riemumielin rientää.
Sua täällä niin kaivataan,
vaan
varma tieto kestää
perillä taas tavataan,
mikään ei voi sitä estää.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
