Vuodesta toiseen kuljen rinnallasi.
Päivästä toiseen jaan
pienet hetket sinun kanssasi.
Ajattelematta.
Hämärtyvinä iltoina
saan paistatella lämmössäsi.
Pimeinä öinä
varjelet minun uniani.
Hitaasti valkenevina aamuina
saan viipyä vielä hetken pehmeässä.
Kirkkaina päivinä
kuljet rinnallani.
Ilta hämärtyy jälleen
ja lämpösi kutsuu minua.
En vastustele
mutta kaikki on toisin.
Olen ymmärtänyt
että tämäkin on vain harhaa
elämän mielettömyyttä,
joka lopulta satuttaa
sinua tai minua.
Kumpaa vai molempia
se kai heitetään
elämän pyöreällä arpanopalla.
Mutta ainakin vielä tämänhetken olen kanssi
ja annan sinun sulattaa minut.
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
