Hän sai minut uudeksi tulemaan,
silti jokainen palanen on ennallaan.
Sirpaleet, muistot, ei mitään ole poissa,
värit tummat ei myöskään vieläkään loista.
Et vienyt iloa, muistoa hyvää,
et rakkautta eiliseen, kaipausta syvää.
Kullatun huoneen ohi sä kuljet,
luotan, ettet koskaan sitäkään sulje.
Hiljaisuus syvä on osana sen,
mikä eilen vielä toi mulle huokauksen.
Uudet sanat suustani soljuu ja helkkää,
on kuin eloni soisi vain laulua pelkkää.
Uutta sä annat, mut uudeksi teet,
ei sisälläni enää puhu kyyneleet.
Vanhasta ruukusta voi jälleen juoda,
joku jos osaa sen uudeksi tuoda.
Selite:
Hämmästyttävää, miten voin tuntea itseni uudeksi vaikka mikään ei ole muuttunut.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
