ahdistus

elämä jatkaa kulkuaan

kai se niin tekee
vaikka sinua ei tässä olisikaan
en tiedä sinua
miksi teet näin
saat tuntemaan
outoja hedelmiä
onko tämä vain sinun vuoksesi?

mikään ei kai tule olemaan enää helpompaa
kun olen sanonut sinulle hyvästit
eikä vaikeampaa, kun olen sinut jättänyt tapaamatta.

tulisinko minä
tuon tekosyyn varjolla vielä toimeen

hän oli niin ystävällinen eikä paljoa puhunut turhia

ei ollenkaa
joten kai voin luottaa häneen
en oikein tiedä kelle puhun. sinulle, teille
näkymättömälle yleisölle
jota todellisuudessa ei ole.

tämä on tällainen
ajatus ilman viivoja
kuin se kuva
avaruudesta ja pihakiveyksestä, se jossa lampun valo
heijastuu avaruutena mustuuteen
minun sydämeni mustuuteen

voi kuinka minua väsyttää
olla minä
kuinka vaikeaa se on
enkö voisi hetken aikaa olla joku muu
jolla olisi helmpommat toiveet