vieläkö lumihiutaleita

näin kerran lumihiutaleen
leijuvan suoraan nenänpäällesi
sitä mietin, kun vaelsin

taivaalta satoi nyt
jumalan kyyneleitä enkä
päässyt enää siihen hetkeen takaisin

tein päätöksiä vääriä ja ahtautta
vaikken voinut estää sun kauneutta
tulemasta mieleeni ja oli ulkona halla
sisältä itkin kun kävelin taivasalla

huomaako sen enää
kummastakaan
tahdon vieläkin kokonaan

elämästä anteeksi
olenhan kai ihminen
en tiedä jumalan kuvasta, mutta hapuilen

hymysi rohkaisemana
etenen
kadun että vaelsin

onhan
huominen kuin eilinen?