Ma talaan kaivoon yksin tein
myös vuolin kaarnavenhon.
Katsomaan käsityksin vein
unelmain, sen tunsin tenhon.
Ei myrskyt maiset vaivaa
kun soutelemme kahden.
Jos hieman pohjaa kaivaa
lasken rantaan hietalahden.
Taivaan tummaan kanteen
naulaan otavaisen lyhdyin.
Täysin hallitsen tilanteen
sun vuokses tähän ryhdyin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossasi hieno sanoma *~
Tykkäsin<3
ihana vahva kauniilla tavalla kaihoisa runo, rakkauden voimasta ihmisen tekemisiin
Tässä on huumorinpläjäystä kerrakseen! *Hymyilyttää*
Oi mitä kielikuvia, mahdottomasta mahdolliseen - talas kaivoon... Kun vanat kulkevat syvällä, seinät eivät rajoita.
Teit ihan oman veden soudella...hiukan ovat maisemat yksitoikkoiset, mutta ettehän te niitä muutenkaan nää. Siinä unelmasi kanssa toisianne silmiin tiirailette ja soudatte, ympäri, ympäri...huh, alkaa pyörryttää ;-))
No mutta kaiken kaikkiaan hallitset ainakin ironian, hyvä!
Kaivo katsottava unen on,
on se matala tai pohjaton.
Taivaan tummaan kanteen naulaan otavaisen lyhdyn..hyvin keksitty..
Kiitos!
Sanataidetta sanoisin mie tähän.
Sivut