Rauhotu jo kulta rakas
herkiähän hermoomasta
Anna pahan tuulen mennä
muuanne mesoamahan
Mitäs minä mies matala
mahan siun tuittuilulle
Astelen alakulosna
karvareuhka kainalossa
Lepyttäisin lempeästi
vaan en kerkeä perähäs
Anna edes paatti panna
vasten talvea teloille
Sitten sinuu sieteleisin
puhuria pahansisuista
Konsa kevään tulovirren
veisajan veet silmissä...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä on hauskasti kalevalan tyyliin runoiltu loitsu.Näistä saa harvoin nauttia,mutta ovat sitäkin makeampaa luettavaa,kun kohdalle osuu!!
Kalevalatyylinen, mukavaa ja hyvin sujuvaa kerrontaa tuittupäiselle naisihmiselle..pidin!!
Nyt tajusin. Sinähän hallitset sytytysjärjestelmät ja naiset. Kukapa voisi kiukutella kun tuolla tavalla lupsakkaasti rauhoitetlet pohjan tuittua!
Tuittu mikä tuittu, pussaa ja halaa niin,
että oksat pois! *nauraa* mutta älä
ihmeessä laula, alkaa taas mesota,
sulla on hirrviä ääni?! Hauskaa oli ;-)
Akat nyt tuittuaa ja miehet tekee ensin, mitä niitten pitää. Hyvä niin. Akan tuittu taukoaapi,
miehen mieli rauhoittuupi ja molemmilla hyvä.
Kerran vuodessa
syksy saa
ja minäkin
täällä kotipuolessa
olen iloinen
kun sinäkin
olet noin runollinen
Pitikö sitä nyt noin..Pohjan tuittua vierelle ottaa.. lepyttää saa kaiken aikaa akkaa niin pahansisuista! *virn* Kovasti on kärttyisä eukko!!!!!
Aivan mahtava runo! Suurta vahvuutta ja huumorinpilkettä...jo leppyy pohjan tuittu, siulla taito :))
Kerrootki jo jotta paatti on talaviteloolla,- mikäs siinä on olles ja kiukkuusia akkoja lepytelles !!
Paree onki ku kevätvirttä alakaa aijoos sanoottamahan jotta saa sen sävelenki valamihiksi..
Tuosta kyllä leppyy jo kipakampikin naisihminen! Että oli hervottoman ihana.
Mahtavaa! Todella upeasti kirjoitettu, ja kyllähän tossa tyyntyisi pahinkin äkäpussi:)
Joo, tässä sitä on tähän aamuun vahvaa sananrieskaa.
Nöyrä runo luonnonvoimien armoilla olemisesta.
Sivut