Kaikkea sitä saa kuulla

Epätoivoisesti

yrittää masennus

hiipiä hihoihin

Olen tympääntynyt

toraisiin taloihin

ja niiden pihoihin

Hautausmaan muurilla

katkennutta oksaa

katselen miettien

Kullakin kutsumus

täyttää tarkoitustaan

saatteessa viettien

Ennen kuin on myöhä

sikäli kun pystyn

tahtoisin tukea

On taakkansa alla

tunteitaan vaikeaa

sanoiksi pukea

Annankin auringon

lämmittää sielua

tyynnyttäin vihani

Jo repäisin irti

nuo nuhraantuneet ja

kärynneet hihani...