sano
miksi minusta ei ole koskaan enää siihen
sanomaan ääneen
että tarvitsen Sinut
ettet koskaan lopettaisi kaipaustasi minuun
hiusteni hellimistä
ihoni ilmaisemista kosketuksin
nukahtanutta naiseuttani
kuinka usein käänsin kylkeni
suljin surutta silmäni
silti sielu itkien
ja mykkänä huusin
’ olen täällä ’
ei elämä ole tarkoitettu tällaiseksi
ei liitto
ei parisuhde painaumille
miksi se sitten on kirjoitettu ?
muistan vielä
miltä suudelma maistuu
mitä on hurmos haavojen alla
mutta missä ME olemme rakas ?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kaipuuta entiseen näen, hyvä runo
kuinka usein tapahtuu juuri kuten kerrot, ei löydy yhteistä kieltä kohdata toista uudelleen, rakkaus on olemassa mutta jotenkin se vain haihtuu, kuin savu tuuleen, runo on herkkä ja hienosti kirjoitettu todellinen
Upea, kaipaavin kysymyksin tunteista
kirjoitettu runosi koskettaa lukijaa.
koskettaa ja läheltä liippaa tuntosi, hyvä runo
Surullinen, koskettava runo
Kosketti todella syvästi.
Aika puhuttelevaa, kai kasvuun liittyy paljon myös etääntymistä... ja lähentymistä. Me kehitymme koko ikämme vähän eri tahtiin.
Avoin pyyteetön rakkaus kestää ehjänä vuosista vuosiin.
Koskettavaa,läheisyyden kaipuuta,pidän.
Niin kipeästi
suuren suuri joka ei enää syliin mahdu
on kaipauksesi rakkauteen hellyyteen
kipeän koskettava kysymys, niin monesti näin käy, mutta todellakin miksi? Todella koskettava ote tässä runossasi.
Todella koskettavasti kirjoitat taidolla ja tunteella
Kun yhteys katoaa, kartta on hukassa. Surullista, kaunista.
Runosi koskettaa varmasti montaa meistä. Ajattelehan kuinka monta eri puolta parisuhteessa onkaan; on asioita, joita voidaan korjata, yhdessä, ehkä yksinkin.
Silti on valitettavasti niitäkin mitä ei enää korjata.... ja lopulta kaikesta jää vain kysymys: miksi?
Runosi on niin koskettava sielua sydäntä myöten...
Tässä on runo, joka pysähdyttää *paatuneimmankin* lukijan miettimään ja analysoimaan omaa kulkuaan elämäntiellä, sillä runon esille tuomat tunteet, pelot, halut, toiveet ja kaikki kysymykset, joihin vastausta vain odottaa ja odottaa, ovat kuin omasta elämästä.
Vastaukset ovat toki olemassa, niiden löytyminen useinkin sattuman varaista. Ainoastaan itsetutkistelu, joka runon minälläkin on avannut tien, on juuri ehkä kaikkein oikein tapa, saada vastauksia.
Useimmin sitä vain alkaa etsimään syytä asioiden olotilaan toisesta, siitä lähinnä olevasta.
Pitäisi ehkä ottaa vain päivät ja koko elämä vastaan eläen täysillä ja hyväksymällä asiat joita ei voi muuttaa ja muuttaa niitä joita voi.
Elämä olisi varmaan silloin elämisen arvoista ja rikasta loppuun asti.
Kiitos vierailustasi.
Voisi sanoa, että "osui ja upposi". Suoraan ytimeen. Kiitos tästä, erittäin kaunis.
Miten paljon rakkaus antaa ja pitää sisällä. Kun luen runoasi niin se muisto tunne hehku. Se on kuin veri joka viilentyy jos se ei tunne mielihyvän poltetta suonilla. koskettavan vahvaa runoutta. Elämän makuinen teos rakkaudesta.
Sivut