pettäviä kuvia

Hyvä runo, sisältää monia tunnetiloja elämän virrassa, herkällä otteella rakkaudesta, toiveikkuus päällimmäisenä kuitenkin.

Kaunista, herkkää, lujaa uskoa
ja rakkautta säteilevä, upea runo.

Kiitos tästä runostasi.

Viimeiset kolme säettä oikein hienot. Kauniisti punottu runo. Kiitos tästä.

tyylikästä kerrontaa pidin paljon

Herkkää, kaunista tekstiä, hieno runo

Kaunista lohtua ja toivoa antavaa kerrontaa

Kaunis, hieno runo.

Hieno runo, samaan aikaan hieman lohduton ja toiveikas. Juuri oikeanlaista positiivisuutta mitä me kaikki tarvitsemme.

Tämä menee suosikkeihini. Kiitos :)

Tässä runossa tuntuu olevan elämän kirjo.
Isosta pieneen ja lopussa elämä kiteytyy
olemassaolevaan hetkeen. Ihminen kestää melkein mitä vaan, kunhan saa tulla rakastetuksi.

Kuvia vilahtelee pienen tallaajan ohi jatkuvasti. Polun mutkien takaa ilmestyy yllättäviäkin hetkiä ja ne kaikki on otettava vastaan. Ja se opas, joka ohjaisi rakkaudella ja viisaudella, ei aina ole paikalla. Runosi sanoma on monieleinen ja pohtimaan hoputtava. Joten täyttää paikkaansa sivustolla, yhtenä elämän ihmeitä
esiintuovana ;) kiitän!

Hymyssä on yleensä hyvettä mukana.

Eikä yllä ole ainä ylöspäin ja alla alaspäin. Näkökulmasta riippuen se voi olla toisinkin. Australiassa kutsuvat meidän alas -suuntamme ylös -suunnaksi. Niin ovat pettäviä kuvamme maailmasta. Myös mielikuvat ja kielikuvat. Mutta kun sydämeen tarttuu hymy, on se yksiselitteinen. Kaunista tekstiä olet jälleen kirjoittanut.

elämisen avautuminen
pienikin toivo
on aina toivo

filosofisestikin kaunis teksti
josta lukijana saa voimaa

pidin paljon

Vaikka olisin sanoille kuinka kuuro
tuntisin rakkauden hiljaisimmankin kuiskeen,
vaikka en eroittaisi yöltä päivää
aistisin läheisyytesi jo kaukaa.

Kun suljen silmäni
antaen ajatuksilleni siivet,
niin tuo tummuus muuttuu
rakkauden helmeileväksi sateeksi
toistaen nimeäsi sydämen sanoin.

Aina on tunteille tilaa
jotka puhuvat rakkaudesta,
aina on aikaa olla tunteellinen

Sinun kanssasi........

Olisin karttasi sun..
pyyhkisin kyyneleesi, syliini sulkisin..
et huomaa minua..
otin kädestäsi kiinni..
kompassina..tunsitko..

Valkoinen..
väri puhtauden ja vapauden..
musta pimeyttä tuo..
lohtua joskus parempaan tarjoten..

Sydämesi onnesta potkii..rakkautta antaen..
onnesta se hymyilee.. pakahtuen..
kertoen sinusta ja rakkaudestasi..
sinä ja minä lähekkäin..

Ehkä..

Haluisin vain, et huomaisit minut..

*ja kun sydämen saarekkeisiin takertuu hymy
ihosi pintaan jää kosketuksesta jälki *

Tyylikästä Sinua jälleen, nautinnollista luettavaa. Tästä ammennan paljon lohdullista.

Kuinka oikias ookkaa taas, ei 'taivas tosiaan oo aina sininen eikä meri musta'
riittää ku tietää jotta värit muuttuu niinku ihimisen mieliki. Lohorullista on tietää jotta aurinko on ja mustas meres valtava määrä kaunista ja pinnas valojen leikkiä.
Hurmaannun taas runostas.

Todella kaunis ja monisävyinen runo. Sanomakin kohdallaan, tässä on sitä elämän viisautta. Pidän kovasti!

Piristävää positiivisuutta runossasi.
Taidokasta. Taidokasta