tämä kuori minussa kasvaa kasvamistaan
kasvaa ja kaihertaa
kyynel on vieras
harvoin se poskelle enää vierähtää
haluaisin nukkua tämän kaiken pois
pyyhkäistä murheitani ilolla
painaa syliisi pään
unohtaa
mutta se on vaikeaa
en jaksa
sillä olen väsynyt elämään
tähän maailmaan kanssasi
vieras ja niin tuttu
ymmärrätkö ?
Selite:
Elämän varjopäiviä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvältä riipii!
Kuka lohduttaisi sinua... Kuvailet harmipäivää taidokkaasti.
ymmärrän...todellakin. kiitos tästä lukuelämyksestä!
Tämä runosi riipaisee syvältä
Niinpä, joskus on väsynyt...haikea, hyvä runo
Kiitos : )
Vuoristorataa hurjaa vauhtia alaspäin
kohta nousu vain ylöspäin
syli avoinna sua odottaa....
Herkkää koskettavaa selkeää ilmaisua,pidän.
Haikea. Tykkäsin tästä :)
hieno
Koskettava runo.
Näitä päiviä on aina joskus, kunnes kaikki on taas hyvin ja aurinko paistaa.
Surusointinen sävel soi niin hauraan kauniina
runosi säkeissä. Onneksi varjopäivien jälkeen valostaa.
Kiitoksia kauniista sanoistasi!
Pidän myös paljon tästä runosta, epävarmuus on vaikea elementti. Hieno!
sanat "vieras ja niin tuttu"
kuvaavat sanat
runo aukeaa viimeistään lopussa.
Sivut