tiedätkö
kuinka paljon lakana-aallot rikkoo
kun iho on kosketusarka
sisin karrella
yöt eivät ole minua varten
ei tuulten näkymättömät kaarisillat
jotka kutsuvat
tarjoavat huulia huulille vietäviksi
eksyn hiljaisiin temppeleihin
kukaan ei kysy
ei lausu sanaakaan
näihin huoneisiin kuulun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Omaperäistä ja siksi ei jätä kylmäksi. Sanoma on selkeän melankolinen eikä eksy tyylistään lopussakaan. Hieno runo.
Aivan uskomattoman koskettava, sisimpään menevä runo. Upeaa.
Mitä sanoisin..
Voih, ja voih.
Riipaisee syvältä,
runo on kaikessa suruisuudessankin hyvin
kaunis, syvä ja lämmin.
sanat eivät pulppua
saivat sanasi paljon ajattelemaan
Miten kauniisti kuvaatkaan.. hieno ja haikea!
Kuin kulkisi tummissa metsissä mietteliäin ajatuksin, vakavamielisenä. Etten vain sanoisi väärin, tästä tummuudesta vihloo kipujakin.
Hyvin vaikuttava runo, viimeinen säe saa miettimään... Hieno runo.
Tämä koskettaa syvältä
Syviä mietteitä jotka mielen pohjalta aika ajoin ylös kohoavat muodostuen paljonpuhuviksi sanoiksi, valmiiksi lauseiksi säkeistöihin runon.
Tämä on herkkää tekstiä tämä runo.
Minä luin ja minä pidin.
Kieltämättä koskettava runo. Mietin "sisin karrella" kohdan toimivuutta, ehkä sisäinen sielunelämä korostuisi paremmin, jos sen jättäisi mainitsematta suoraan.
Sanastossa hyvää omaperäisyyttä, mikä virkistää aina rr-sivujen perhosholismin keskellä.
Hieno mietintä riimitys kaikki paikallaan valmista on.
Haikea, herkkä runo
tyylikästä kerrontaa
pidin todella paljon
Kaikessa suruisuudessaan karheankaunis runo.
Hieno.
Niin kaunis...haikeudessaan..
Sivut