Aloitit pohjalta
pimeästä
Tunsit ettet
valoa enää näe
Matka jatkui
ja jatkui
Tuntui
loputtomalta
Olit spiraalissa
josta et löytänyt
ulospääsyä
Kunnes näit
valon
Auringon valo
sokaisi silmäsi
Selite:
Sellon kattotasanteen P-paikalle mennessä tuntui ettei matka lopu ikinä... Mukanani ollut asiakas keskeytti hoitonsa Espoon reissulta palattuamme ja lähti vetämään taasen kamaa muutaman kuukauden hoidon jälkeen =o(( <br/>
Hänelle valo oli tällä kertaa amfetamiini, minulle aurinko...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, monitulkintainen runo. Kohti valoa. ^^
Sinä taidat tämän harhaanjohdattamisen runoillasi! Tällä kertaa tätä luki, niin, ei kun näin, vaiko sittenkin niin. Pidän tyylistäsi kirjoittaa!
Tämän runon voisi tulkita myös jonkinlaiseksi elämäntilanteeksi, kohtuuttoman epäreiluksi vaellukseksi ja tarpomiseksi pimeydessä, joka kaikesta huolimatta olisi kaiken sen vaivan arvoinen.
Voittajafiilis jää kuitenkin aian näiden retkien jälkeen, olivat ne sitten konkreettisia tai enemmänkin henkisiä, Kiitos tästä loistavasta pohdinnastasi.
Sivut