Pettymys

Surullista, muuta kaunista
Kyyneleet kannattaa päästää ulos silloin surukin pian jo lohduttaa.

tämä on
oikeasti
koskettava

Karvaat pettymykset vain kuuluvat elämään ja tunteisiin. Koskettavasti kerrot pettymyksestäsi ja sen hyväksymisestä vaikka sielusi syvimmässä sopukassa tunteet vellovat. Avaa tunteittesi tuuletusikkuna keväälle ja anna auringon paistaa. Kiitos*

Surullista, kolahtaa kovasti runosi. Tervitset ystävää, joka nyt kuuntelisi ja lohduttaisi, aukoisi sielun solmut. Lämmin virtuaalihalaus...

Himpura mutta niitä busseja tulee lisää, vaikka nyt karvastelee Z*

~jos näin olisi niin olisin kuollut aikoja sitten, runosi kertoo hyvin kauniisti tunteesta, pettymyksen alla~

tiedän tämän tukehduttavan pettymyksen tunteen niin niin hyvin... upeaa tekstiä.

Kaunis runosi toi minulle mieleen omat suruni . Aika haalistaa surut, mutta ei ne kokonaan häviä.

En osaa muuta sanoa
kuin että kolahti! Upea. :)
*kiitos kommentista*

Pettymykset vain tuntuvat kuuluvat elämään. Onkohan niillä sitten se meitä 'kasvattava ja vahvistava' vaikutus *jää miettimään* Joka tapauksessa runosi viimeinen osio tuo mieleen ajatuksen, tunteiden tuuletusikkunan avaamisesta keväälle :)

toisinaan pettymykset ovat kuin *paksumustasametti* jotenkin tuskainen tunnelma toi tuon mieleen, herkkä ja tukehtumisen tunnelmaa täysi on runosi, mutta varmaan jo huominen on helpompi

Pettymys ja nöyryys suorastaan tihkuvat runostasi, silti et syytä etkä tuomitse pettymyksen aiheuttajaa. Olet suuri sielu!

Hiljainen mukahyväksyntä purkautuu ulos tulivuorenlailla sitten, kun ei vaan enää jaksa.

Voihan kivireppu sentään - runosi painautuu lukijan selkää vasten ja vetää kumaraan. Laittaa muistuttamaan, kuinka itseään ei koskaan koskaan saisi pettää!

Kiitos runostasi!

Tähän oli ihana tukehtua <3

Tukahdutetun suruisaa... Kyllä ne kyyneleet kannattaa ulos päästää, se helpottaa. <3

Suru on nieltävä aina joskus ja elämä jatkuu sen jälkeenkin.
Nyt on jo kuitenkin maaliskuu,
uuden runonkin voisit kirjoittaa:)

Voi, nyt kolahti kohdalle. Kipeää tekee. Tukehduttaa kyllä, kun tarpeeksi joutuu sisälleen ahtamaan. Upeasti runoksi puit. Kiitän!

Anna kyyneleesi vain valua, sillä joku niistä on ilonkyynel ja se muuttuu timantiksi:-)

Kiitos tästä runostasi, vaikka onkin surullinen, on siinä pienenpieni toivonmurunen!