Petyin
ei se ollutkaan
sitä miltä minusta
tuntui
miten elin sitä
ainutkertaista
Jälleennäkemisen
riemua
en tuntenut
sydämessäni
Olinhan
kokenut sen
jo niin monesti
aiemminkin
Pettymyksen
Maistanut sen
maun
karvaana
Makean jälkeen
En ollut
ainutkertainen
sillä kertaa
vaikka luulin niin
Mutta
minä olen
Minä olen
ainutkertainen
Selite:
Menneisyyden mietteitä...<br/>
Kiitos sazze sanoistasi, muutin loppua =o)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Suolaista ja makeaa, karvaan kitkerääkin. Elämän makuinen runo, kuten hieman kliseisesti sanotaan.
Loppu on ihana, hymyilemään saa. ^^
Jälleennäkemisen riemun kokee silloin, kun tunne on jäljellä ja illuusio ei ole kadonnut!Elämä on pettymyksiäkin, mutta samalla se lapsensa kantaa!Hienoja ajatuksia olet lukijalle rustannut mietittäväksi!:)
Pettymyksiä tulee jokaiselle mutta niistä selviää kun on elämänhalu ja uskoo että parempaa on vielä luvassa. Hienosti kirjoitit tuntemuksistasi.
just sanoin eräälle et anna palaa mut muista et löydä toista mua!!!!!
ollaan ainutkertasia!!!!!!!!
tuli itku mut ei haittaa,mahtava teksti
Toista samanlaista ei tule, eikä ole olemassa, joten olet tosiaan ainutkertainen.
kaunis ja iloisella, onnellisella tavalla koskettava runo.<:
Hienoa, aina ainutkertainen itselleen ja elämälle! Pettymys tuttua, moni pettyy myös itseensä petettyään toisen...
elämä tuo ja vie, mut juu onneks me kaikki ollaan
ainutkertaisia, minä hiukan vielä yksinkertainen:)
upea runo!
hienoa runoutta. minulle tämä taas edustaa sellaista tsemppi ja hyvän mielen runoutta. pettymysten jälkeen haetaan hyvää tunnetta. hienoa luettavaa.
Jokainen ihminen on ainutkertainen, sen kun jokainen muistaisi. Koskettavan kaunis on runosi.
Sinä OLET AINUTKERTAINEN, ystävä hyvä. Et väärälle ihmiselle vaan sille oikealle. Runosi on hyvin koskettava. Tuon tunteen tiedän.
Ei vielä..vaan olet!!! Upea runo!
Usein käy juuri niin, että jos odottaa jotakin asiaa, esim. tapaamista tai mitä tahansa, kovasti ja elää sen jo etukäteen moneen kertaan, niin kas kummaa se ei enää tunnukaan miltään ja pettyy. Syy oli siinä, että pajatso oli jo tyhjennetty, ei ollut enää mitään jaettavaa. Jos lähtee (ken pystyy lähtemään) asioihin pienin odotuksin, niin silloin useammin myös yllättyy posiiivisesti. Jos puhutaan rakkaudesta, niin siinä on vielä se toinen, joka lisää yhden muuttujan omien muuttujien joukkoon, ja näin tulos voi olla vielä epävarmempi. Tämä on hyvä ja hieno runo, joka sai minut pohtimaan asioita.
Sivut