Olemme yhdessä
kulkeneet jo pitkän matkan.
Joskus rämpineet
yli sillan huteran.
Se toisistaan meitä loitonti.
Kunnes yli päästiin,
yhdisti.
Nyt taas edessämme on
näkymätön,
hatara silta.
Allaan rotko pohjaton.
Sinä et sitä huomaa,
mutta minä kylläkin.
Pohjatonta rotkoa tuijottaa
kyyneleiset silmäni mun,
särkyneen enkelin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi