Aamulla olo unen sekainen, tahdon takaisin sinne maahan parempaan.
Suljen silmät, en enää unta saa. Todellisuus lyö kasvoihin, en tunne mitään, enkä edes halua.
Kello lyö minuutteja, ei tunteja, mieleni valuu takaisin lapsuuteen, kuitenkin helpompaan ja
samalla niin kovin vaikeaan.
Katson ulos, maailma liikkuu, katson sisääni missä ilma seisahtunut,pölyinen.
Illalla ahdasta keuhkoissa, sydän sykkii surua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
