Jossain yö on meitä syleilee
enkä voi enää hallita tätä tunnetta
sydämeni sidottu menneisyyteen
silti tunnen kuuman henkäyksen
tämä olisikin liian helppoa
kun kietoudut minuun noin kiihkeästi
haluaisin joskus tuntea vapauden
sinusta estoitta nauttien
pakenen tuonne maantielle
etsien sokeana omia polkujani
minuun on jo tuo tuuli puhaltanut
jostain vapaudesta kertoen
ehkä joskus aika sen kertoo
noiden pilvien vyöryessä ylitsemme
osaisinkin lukea noita pumpulilinnoja
juuri sinun silmiesi kertomana
minut on jo tuomittu
kulkuriksi risaisten tunteiden
enkä enää osaa tuotakaan pelätä
vaan vangiksi jään tyhjyyteen
haavani paranee aikanaan
annat vain kivulle helpotuksen
toivottavasti ymmärrät sen
ja jaksat minua odottaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aito ystävyys ei ole riippuvuutta.
Tämä on todella hyvä. Ja jotenkin kakkinensa sopii aamuuni.
Herkkä, hyvä runo