Uneksin yhä vieläkin sinusta
enkä tästä unestani haluaisi herätä
tunnen yhä vieläkin ihosi lämmön
siltikin minun mentävä on
yksinäisyyteni oli lääkettä
itkin nuo kyyneleet selkääsi vasten
suudelmani oli lupaus turhuuden
jostain minun menneisyydestä
tahtoisin olla jotain kaunista
silti taistelen yhä itseäni vastaan
palapelini onkin liiankin kesken
minun on vain koottava se
ei minusta ole kenellekään
jos en edes tunne vielä itseäni
tiedän että olen silti vahva
etsin vain omaa tilaani
noissa yhteisissä öissä
soi kaunis sielujen musiikki
minun sävel kadonnut haaveisiin
ehkä joskus vielä löydän sen
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus palapelin osat tuntuvat olevan ihan huutavassa hukassa.
Unen maailmassa kaikki on mahdollista,
ja jos voisit uneksia hänet oikeasti
viereesi, olisi se ihanaa. Kaipaavan
kaunis runo, kiittää Marle ;)