Valosi
valaisemilla sivuilla
sain taas vahvistua
kestämään
elämän kuormia
voin taas kulkea
toivoa katseessa
ilman varjotalon
piinaavaa otetta
Kun sinä ymmärrät
sydämen tuntoja
sielun itkuraitoja
pilvipäivien
olemassa oloa
lohduttavat
sanojen rivit
vapisevaa sydäntä
Kaikella on aikansa
Niin itkuriveillä
sielun tunnesalissa
kuin hymyväreellä
sydänsokkeloissa
tuomassa kokemuksia
elämän vesiryöpyistä
joskus
kylmistä kylvyistä
tai ilon puroista
vuolaina virtoina
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, kaunis runo...hyvä
Jo pelkkä Valopuu-sana tuntuu hyvältä, toiveikkaalta.
Hieno runo.
Kaunis, hieno runo.
Tämä runo koskettaa sydäntä, se on surumielinen, mutta toiveikas ja todella kaunis.
Kauniisti soljuvat sanat runossasi. Tässä on oman itsensä ymmärrystä. Koen tämän myös hengellisesti.
Sanataidetta parhaimmillaan.
kaunista elämää lukevaa runoilua.
ihanaa että olet käyttänyt rikasta kieltä, sanainen arkkusi on kadehdittavan upea!
tykkään todella!
En kyllä itkenyt, vaikka runosi hyvin vahvasti tunteisiin vetoaakin.
Se kaivaa lukijan mielestä tietoisuuteen sen, kuinka tärkeää on ystävän läheisyys, joko kirjeillä, puhelimen välityksellä tai henkilökohtaisilla tervehdys käynneillä.
Se on juuri sitä mikä saa yksinäisyyden katoamaan, ainakin hetkeksi ja sydämen hymyilemään.
Herkkä on tämä runo.
Hyvä kuvaus tunteiden virrasta,pidän.
Lämmin kiitos runosta!
Tässä on suurta viisautta, lämpöä ja rakkaudellista kiitollisuutta.
Näin me ihmiset toisiamme tuetaan,
ja tuo "kaikella on aikansa" sijoittuu juuri oikeaan paikkaan.
Herkällä tunteella kertoo tämä runo mielen läikähdyksistä ylös ja alas ja ylös jälleen.
Niinhän ne yleensä liikkuvat ja hyvä niin. Eihän paikallaan pysy kuin vesi suossa ja se alkaa ajanmyötä haisemaan.
Mutta, taas vierivä kivi, sehän ei ehdi sammaloitua.
Paljon on runossasi asiaa.
Aivan ihana !
Tässä on tunteiden vuoristorataa
ja herkistää kyyneliin,
on herkkää..
En tiedä mikä minua vaivaa, mutta tämäkin runo sai kyyneliin. Jotain kuin omasta sisimmästäni.
Kiitos.
Upea runo.
Välillä on itkun aika ja välillä paistatellaan päivää,vuorovaikutteista on tämä elämä.
Tähän voisi vastata syvillä tunnesanoilla mutta mitä syvemmälle menee "jää kuin mietteisinsä vangiksi",eikä tahdo päästä sieltä pois Ja kuinka turvallista on aivan tavallinen soljuva elämänarki kun kaikki eläisi ikuisesti Mutta kuinka luonnollista on myös kuolema/sairaudet mutta miten ne hyväksyä ja antaa kuitenkin elämän jatkua itsessään.
Valopuun lehtiä orastavan elämän jatkuvuuden merkki että jokaisen on elettevä oma elämä omine tunteineen,niin vahvuuksineen kuin heikkouksineenkin.
sydän kun avoimena on ollut
suurin rakkaus asuinsijan saanut
löytyy aika kaikelle ja enenpää ei anneta kuin jaksaa kantaa
Totuuden sanoja
suoraan sydämestä,
näinhän se menee
ELÄMÄ.
Elämä on tällaista vuoristorataa.Tänään jos on aurinko pilvessä niin huomenna voikin jo paistaa.Oikein hienon runon taas kirjoitit.
elämä koostuu juuri noista itkuvursistä ja hymyn häivistä. Upea runo.
Ihana ja koskettava runo.
Säkeistöt täynnä monipuolisia runokuvia. Elämän kieltä. Helppolukuista totta. Upea.
Upea! Onneksi näitä valon sanoja yhä edelleen löytyy! :)
Elämä vaihtelee valoineen ja varjoineen.
On hyvä jakaa ne jonkun kanssa.
Näin etsitään valopuun lehtiä.Löytää ne se on onnea.
riipaisevan koskettavaa
pidin todella paljon