Työpäivä alkoi toisten moitteella
kuinka oli jaettu vääriä lääkkeitä
paskat, jos joku lääke oli väärin
ei siitä kerrota monikossa
Olin varma ettei virheitä ole tullut
ehkä toiselle, ärsyttää tollaiset
tietäväiset tärkeät tädit, nenä
pitkällään etsivät sanomista.
Joo, niin mekin, ensiksi oli
potilas laitettu huonosti nukkumaan
valot huoneissa, televisiot huutamassa
lääkkeitä pöydällä odottamassa.
Eristyshuoneen potilas jätetty
vaihtamatta kuiviin ja iltapala antamatta
kaikki merkittiin ylös, siitä saivat ylpeät
nenälleen, aina on toisista vikaa etsittävä.
Työpaikka on oltava rakastavien ja hyvien ihmisten
kohtauspaikka, eikä syntipukkien etsimistä täällä
Enkelien turvaa vanhuksille keskellämme,
meitä aina kohdellaan väärin, kuinka paljon kiukkua
pilkun hakemista, me olemme vain hoitajia
kaikki samanarvoisia tehtäväna hoitaa ihminen rakkaudella
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos niin ajankohtaisesta asiarunostasi!
Oi kuinka tuttua tekstiä ja todellista vanhustyössä tapahtuvaa. Hellyydellä ja rakkaudella kun hoidetaan, ei siinä ehdi toisia moittimaan.
Nimi oli vähän harhaanjohtavaa... asia tärkeä jonka otit esille. Työpaikan ilmapiirillä on ihan selvä vaikutus potilasviihtyvyyteen. Ja tehtävästä joka hoitajalla on ei voi olla kuin samaa mieltä.
Tämä runosi on totta. Olen sairaanhoitaja ja opiskelijana saatiin kokea samaa. Usein missä odottaisi toisen kunnioitusta ja hyväksyntää, ei sitä ole.
Kiitos sinulle tästä runosta. Antaa paljon ajattelemista:)))
Todella puhut asiaa. rakkautta enemmän hoiva-alalle tarvittaisiin.
Tuttua juttua! Hoitotyö on vaativaa, eikä hyvälle hoitotyölle luoda edellyksiä.Siksi hoitjat palavat loppuun ennnätysajassa. On kokemusta. Ymmärrän hyvin, mistä kirjoitat.
TYöpaikoilla ilmapiiri on usein huono, todella rasittava...
Kiittämättömyys on maailman palkka-sanotaan.Parhaansa tekevä ei tarvitsisi kuin kiitosta joskus,sekin lämmittäisi.
Pidin tästä.Oli asiaa!!!
Tärkeintä olisi tehdä työtä yhdessä, eikä etsiä moittimista toisista...eiväthän kaikki ole samanlaisia persoonoita työnteossakaan, jokaisella on omat tapansa. Minusta erilaisuus työpaikalla on suuri rikkaus ja kun nähdään sen täydentävä vaikutus kokonaiskuvaan, silloin se toimii hyvin.
En pidä tapanani huomautella turhista, teen itse, jos joku asia ärsyttää tai on huonosti, mitä siitä toista moittimaan...hyväksyvä, lämmin ja ystävällismielinen työilmapiiri auttaa jaksamaan muutenkin niin rankassa työssä paremmin...hyvä kun otit asian esille näin runomuodossa...tuo loppu runossasi on todella huomionarvoinen asia ja sekin, että eivät potilaat ole meitä hoitajia varten, vaan että me hoitajat olemme potilaita varten, eli se työn painopiste on siinä. Jos työpaikalla aletaan syömään toisia, pian siellä voivat kaikki huonosti ja on tarvetta työnohjaukseen, joka kyllä auttaakin tulehtuneisiin tilanteisiin.
kuinka väsyneenä ylityöllistettynä varmaankin tulee *nälvittyä* turhaan toista, vaikka todellakin tärkeintä olisi että *puhaltaa yhteen hiileen* kaikki parhaalla taidollaan, ja jos virheitä sattuu, niin nehän kuuluvat elämään, ilman virheitä olisimme *jumalia jokainen* elämä on todella inhimillisen kaunista ja tuollaiset *mattojen kiskomiset toisten alta* ovat todellakin kotoisin *hanurista*, ikävää että työyhteisöihin mahtuu aina noita *piruja* jotka vain virheitä etsivät, kyllä on kokemusta niistäkin, mutta hienoa että näin taitavasti kerroit sen meille, jaoit tuon inhottavan asian, lopuksi vielä*paljon voimia kaikkeen*
Ajankohtainen vahva runo tämä. Vanhukset jäävät helpolla tuuliajolle.
Hoitajat ovat enkeleitä maan päällä, joiden työtä tulisi arvostaa. Kiitos.
Sivut