Kettumetsää

Kettu katseli lumisen
maiseman takaa näkyvää valoa
se loisti keltaisena
kirkkaan olennon ympärillä

Valo-olento tunsi ketun lähellään
kutsui sen luokseen
kysyen mitä sille kuuluu .

Kettu vastasi olevansa ikävissään
sillä se oli kadottanut
puolisonsa ja pienet pentunsa .

Ne olivat juosseet
karkuun valtavaa petoa
joka lensi taivaalla .

Niin kaikki on nyt tyhjää
ja ikävää milloin näen perheeni
vai enkö enää koskaan .

Valo-olento oli pieni keiju
joka suojeli metsän eläimiä
ja johdatti niitä suojaan
kun ne tarvitsivat
suojaa suurilta pedoilta.

Valokeiju pyysi kettua
seuraamaan itseään
ja pian he tulivat kallion
suojassa olevaan luolaan
ja siellähän ne olivat ketun perhe
Ne iloitsivat taas
kun olivat kasassa
vaikka hetken luulivat,

että mikään ei enää palaa
entiselleen heidän
ihanassa kettumetsässä

Valo keiju toivotti hyvää
ja vilkutti lähtiessään
hän lensi kohti tähteä.

Keiju oli tullut maahan
vain kettuperheen tähden
sillä hän näki niiden
surulliset silmänsä ja kyyneleet