Siinä itseeni käpertyneenä
olin siinä tunsin itseni
olin vain kukaan ei tullut sanomaan
istunko kauan vielä
Aamu valaisi mieleni uudeksi
kun olin oma itseni
se hyvä joka aina vain tunsi
toisen tarpeet mutta ei itsensä
Olin tarpeeksi ollut siinä
niin kauan oli pakko tuntea
omat ajatukset ne oli vain minun
niitä ei kukaan saa
Itseluottamus jota oli vain vähän
siitäkin vietiin, osa jäi jäljelle niin
nousin,lähdin tartuin elämään
Elämä kuinka kaunis se onkaan
sydämeni on nyt elämää
menen sen mukaan
Enkelit mukanani
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runosi ja niin suloisesti tässä matkataan nuo enkelit mukanaan. Rohkeasti lähteä elämään omaa tietään kulkemaan, näin minulle tulee tästä runostasi mieleen.
koskettava tarina elämästä
sitkeyttä kuvastava minulle
varmaan tositarina vai uni?
sydämen ääntä kannattaa kuunnella
sillä minkä silmä ohittaa
sen sydän huomaa
Otsikko pitää lupauksensa ja johdattaa lukijan syvämietteiseen runoon, joka nousee kuin polku laaksoista vihdoin vuorille! Rakentava 'kehityskertomus' jonka kieliasustakin pidän :)
Koskettavaa kerrontaa ja kaunis loppu
Sivut