Tunsin raikkaan aamun tuoksun,
yöllä oli satanut, tehnyt ilmasta
sametin pehmeää.
Hengitin ilmaa, kävellessäni
työhön, ajattelelin; tänään olen
läsnä ihmisen luona,
joka tarvitsee minua, rakkauttani,
vuoteella makaava vanhus,
omassa maailmassaan.
Hän, kun odottaa vain hoitajan
hyvää kosketusta ja lämpöä,
elämän viime hetkellä.
Selite:
joskus kerran kävellessä..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis sisältö tässä runossa.
Antaessaan saa..sopisi tämän runon otsikoksi!Aivan ihanaa ja koskettavaa,kiitos sinulle rakkautesi lämmöstä jota jaat!
Olet Tärkeä omalla paikallasi! *
Tämä runosi koskettaa syvältä. Olet tärkeässä tehtävässä.
Kaunis ja jollain tapaa samoja ajatuksia, mitä olen itsekin joskus hoitaja hommissa miettinyt... Tiedät mistä puhut (kirjoitat):)
Sivut