Sateen lapsi

Ajatusten taustamusiikki

Joku soittaa epämääräistä kohinaa

Ja bunkkerin ainoa valo vilkkuu

Päästän irti häpeästä, vannon päästäväni

Silti askeleita ohjaa kohtuus, hiljaisuuden epäröinti

Kivinen polku on tie, portti toiseen maailmaan

Ulottuvuuteen, josta on poistettu turhat kerrokset

Jätetty vain olennainen

 

Kun varpaat koskettavat jääkylmää vettä

Aistimus on kristallinkirkas, enkä ole enää täällä

Vaan jossain mielikuvituksen toisella puolen

Metsän pohja imee äänet päästä

Sulkee kulkijan silmät pedoilta

 

Pelolta

 

Täällä hengittämisestä saa pehmeän humalan

Ja kengän jumituttua suohon matka jatkuu paljain jaloin

Sillä onhan luontoäiti nähnyt ne ennenkin

 

Sateen lapsi on ikuinen elämä

Kykenemätön ymmärtämään käärmettä

Se asuu luissa ja lihaksissa

Iskee myrkkynsä luuytimeen satunnaisin väliajoin

Silti säännöllisesti

 

Silti, säännöllisesti

Sattumanvaraisuutta syleillen

Elämä jatkuu tuolla jossakin

Kun katosta kasvaa jo hämähäkinseittejä

Ja minun maallisen kotini aika on mennyt

 

Mitä suret, etkö kuule Maan laulua?

Eikö luojasi syli tarjoa lohtua?

 

Kivestä ei voi päästä irti

Eikä juuriaan repiä maasta

Pohjaton suolampi on viimeinen leposijasi

Sen hyisessä vedessä saat vihdoinkin nukkua

Löydät tiesi Alkukotiin