Kivien koloista,
lehvien kätköistä,
varjoista valkean metsän
pienistä piiloista,
kapeista raoista
kiiluvat keltaiset silmät.
Kallion kansa,
luolien kasvatit
vaanivat verkkaan kulkijaa
jokaisen askelen,
jokaisen liikkeen
tarkat korvat tunnistaa.
Ylhäältä latvoista,
alhaalta juurista
seasta piikkisen pensaan
alta jään, alta hangen
surman tuoja sivaltaa,
tuonen uneen tuudittaa.
Selite:
Runolle oli vaikea keksiä nimeä. Onhan tämä kovin lyhyt, mutta pidän sen rymistä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
