Nimetön

väistämättä
kuljemme päin punaisia
valoja
ilotaloja
suljemme silmämme avataksemme
portteja hulluuteen
juokemme sen perässä minkä
perässä emme kykeneet pysymään
koskaan
sanomme mitä huvittaa
tuskin kuullen edes
ivanaurua toisten suusta
laitamme sydämemme likoon
Rakkauden tähden
vaikkei sitä kukaan ole vielä taivaaltaan
löytänyt
ja minkä tähden

sinä olet
ja minäkin
osa kirottujen
oravanpyörää
marionetti muutama lanka
katkenneena

surullinen
melkein ihmisen näköinen
raunio