Likaisen, harmaan ikkunan takaa
väsynyt, kuoleva, perhonen makaa
sen siipiä peittää pöly ja saasta
vaan vielä, se yrittää kohota maasta.
Seittisen ruudun ulkopuolella
häilyy kukkien kesäinen mesi
vielä ei perhonen, haluaisi kuolla
se tarvis vain olla, toisella puolla.
Otan kuolevan perhosen kämmenellen
siivet hiukkasen värähdellen
aukaisen akkunan pölyisen
lähtee perhonen kädeltäin lennellen.
Sen lentoa hentoa seurasin
ja pölyisen ruudun suljin
samalla pyysin Luojaltain
et mulle soisi armoaan
jos joskus sitä tarvin.
Selite:
onni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista, kosketti kovasti
Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Jos me elämme, tai kuolemme, me Herran omat olemme.
Todella kaunis runo perhosesta, mikä tarvitsi apuasi. Runosi loppusäe kosketti nöyryydellään. Hauskaa syntymäpäivää.
Todella kaunis runo. Mukavaa riimittelyä.