Nyt sain ma sydämeeni iskun viimeisen -
ma muuten kuvitella oisin voinut;
on päivänlasku mulla kirkas, seesteinen,
on surut sydänkannel loppuun soinut -
Mut ei; ne säveleet, jotk' oppi sielu varhain
ne seuraa sitä ikuisesti halki tähtitarhain.
On joka laulu tuskan nyyhke, tappionkin tunnustus
Ikaroksen, tuon taivaspurjehtijan maahan lankeemus.
Selite:
Yksi runoarkiston vanhimpia runoja. Oli senkin jo aika löytyä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
