ja piikein raatelevin.
jos minulla viimein, viimein,
olisi voima ja korkeus
antaa maailman tuulten viedä mukanaan
tuskan vuodet,
tuskan värit,
tuskan tuhannet säröt..
ottaa sinut vastaan
kuin ystävän,
ensimmäistä kertaa.
ottaa sinut vastaan
unohtaen kaiken
ja todella, todella
muistaen vain sen
kuinka katsoit minua
aurinkoisena päivänä.
jätän taakseni kaiken,
kivun, pakottamisen,
alistamisen, alistumisen,
ja otan sinut vastaan,
ystävänä rakkaana,
ensimmäistä kertaa.
Selite:
aika ristiriitainen runo, arka aihe, arat muistot. Mutta, niinkuin sanottu, anteeksi viimein.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuin uusi alku paremmalle.
Koskettavalla ja upeilla sanakäänteillä toteutettu.
Runosi koskettavasti kaiken kertovana lukijan saa miettimään elämää ja sen tunteita
Olet syvältä raapaisullasi saanut sanat sellaisiksi kun ne pitääkin. Muuttuminen on vaativaa työtä. Läpikäyminen kuitenkin kannattaa. Hyvä runo joka on aineeton ja herkkää tunnetta. Kyllä kevät herää vaikka nyt nukkuu.
Sivut