Miten oppia vihaamaan?
Syitä on kyllä.
Uskollisten ystävieni kädessä
rusennettiin minulta
ranka ja kauneus.
Lämpimänä hiekkana
valutettiin minua
sormien läpi,
enkä minä silti
koskaan teitä vihannut.
Mieleni riitteeseen
poljitte yhden reiän lisää,
ja ihailitte sen särkyvää ääntä.
Minulla ei riitä
jäätä peittämään
kaikkia huvikseen
lyötyjä reikiä,
enkä minä silti
koskaan teitä vihannut.
Paljon syvemmällä,
kovan kuuran alla
on tuskaakin pahempi muisto.
Sen varjossa
on minusta
kasvanut rikkinäinen.
Sinä tiesit miten
lapsen saa hajalle,
enkä minä silti ole
koskaan sinua vihannut.
Miten oppia vihaamaan?
Syitä on kyllä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä, tarpeeksi kun on nujerrettu, lakkaa ihminen uskaltamasta tuntea vihaa. Kaiken kätkee niin huolella pois näkyvistä, että todellisiin tunteisiin lakkaa olemasta kosketuksissa. Tiedän kokemuksesta. Hieno runo!
Sivut