Itsekkyyden rippeet maailmalla

Muuttuiko maailmani maailmalla
löysinkö vihdoin todellisen itseni
tiedän nyt ettei ole täydellisyyttä
vain vähiten virheettömyyttä


Kosketuksesi
kohtelusi
sanasi

Ne yhä koskettavat syvältä
vaikka taivalsin luotasi maailmalle
Periksiantamattomuutesi sai eilen pisteen

seuraasi päädyin uudelleen
vaikken sitä itsestäni olisi uskonut

Saat minut yhä tuntemaan
maailman ainoksi naiseksi
sanoillasi itseäni arvostamaan
käytöksestä teoista puhumattakaan

Miten voi koskaan ymmärtää
ettei se taannoin ollut tarpeeksi
Ruoho oli silti vihreämpää
kunnes täydellisyys romahti

Pohjattomalta tuntuneen kuilun

sait hetkessä täyttymään

ylitse asti vuotamaan

itkin sielustani asti

tyhjyyttäni



Vahvat kädet ympärilläin

suudelma niskassain

kuiskaus korvassain

niin yhä sinua rakastan