Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
teehetken aikaan
kuvat vilisevät
Gaboronen kaduista
rohkeudesta
oikeudesta
ei lintukaan opetellut lentämään
ellei tietäisi merkitystä
se mistä maailma alkaa
ei ole vielä ollut
ellei laulu ole soinut
elämän taitteessa
tarvitsemme jokaista
puhumaan
tekemään
me katsomme tietä A1 etelään
muistelemme toisia kuvia
kun lehdet aukenivat
kun vankilan ovet avautuivat
ajasta jolloin jotain
oli syntynyt uudelleen
© HH
Kommentit
Hieno, mukaansa tempaava.
Hieno, viimeiset kaksi säkeistöä ovat aivan loistavat!
Mukava runo
Sivut