Maahan putoavat aamujakelussa vaahteran lehdet
joiden värit jätetään kylmään kuin osa ihmisistä
tai öljyllä voidellut muistonauhat
olemme kuin pudotuspelien ensimmäinen kierros
toiset jäävät historiaan
toiset sopeutuvat nykyaikaan.
Näemme syksyn eteenpäin vievän tuulen pauhun
läpinäkyvien sadepisaroiden lähestyvän
tai veteen piirtämämme hauraan viivan
menemme kuin toiset menevät puolukkaan
mahdollisina eksymään
mahdollisina putoamaan
tällaisena hetkenä katsomme
kuinka linnut lentävät jonnekin
© HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upea tunnelma, taidokasta ilmaisua
Aivan upea runo tämä. Sanataidetta parhaimmillaan. Monen moisia tavoitteita meillä.
Syksystä tunteiden myllerrystä,pidän.
Hieno tyyli sinulla, tässäkin runossasi näkyy pohdinta, tuntuu syvyys.
tää on niin haikean kaunista,
tulee se laulu (onko virsi?)
"päivä vain ja hetki kerrallansa..
et koskettaa liki kyyneliin..
Hieno runo, joka tuntuu..
Herkkä, kaunis runo, hyvä
Kaunis hetkesi jää mieleen elämään.
Taidokasta ilmaisua, erityisesti pidin tuosta ekasta lauseesta ja aamujakelun vaahteralehdistä kuin myös runon edetessä puolukkaan menemisestä.
Haikeus hipaisee, mutta samalla runoa lukiessa valtaa tunne, että näinhän sen pitääkin mennä... tällaista syksy on, ja kuuluu olla.
Ihana tuo loppu, jossa äärettömyyden ja vapauden tunnetta.
Kaunis.
Sivut