puhun sinulle
olen lähempänä
sinua kuin koskaan
tässä pienessä huoneessa
en ole hullu
et sinäkään
vaikka minulla ei ole antaa diagnoosia
eikä minulla ole valtaa ottaa pois sitä
minä katson näitä tähtiä
tänään hymyilemättä
on jälleen peruslukemissa
sinusta minä muistan
oranssin, keltaisen ja punaisen
kirkkaat sävyt
ja voi, että
mutta minä en ole hullu
enkä minä tiedä
kumpi on lopulta parempi
ja se pukee minua
sävyihin joista en pidä
vihreään, siniseen, ruskeaan,
mustaan pukuun
ja valkoiseen kauluspaitaan
minä olen yhtä rikki
kuin sinäkin
yhtä paljon itkenyt
ja särkynyt
näistä kyynelistä
ja kysymyksistä
rakentaa vielä sydämen
ei yksittäisillä lupauksilla
ei yhdellä elämällä
ei edes yksinkertaisella
tule joka päivä vastaan
joka tietää rakentamisesta kaiken
kaiken
sanoinko jo kaiken
ei siinä ole mitään väliä
ei mitään järkeä
tämän kaiken
minä jätän tähän
ota minusta kiinni
pidä kädestä pehmeästi
vielä
kymmenen minuutin päästä
huomenna
tai silloin, kun sinulle sopii.
(C) HH 6.3.2020
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut