rinnalla toisten
ihmisten, ihmisenä
kannamme mukana
epämuotoisia kiviämme
väärissä paikoissa
emme aina tiedä
minne niitä jättää
aina ne raapivat
kylmän hangen allakin
tulevat verenkiertoon
missä pitäisi olla lämmintä
minkä pitäisi olla toimiva
Kuljet tätä elämää
rinnalla toisten
tulematta valmiiksi
kannatte mukana
epämuotoisia kiviämme
väärissä paikoissa
emme aina tiedä
miten kauan kantaen
aina ne muistavat
lämpimän hiekan päältäkin
tulla mukaan elämäksi
pimeän ja valon juhliimme
kutsuttuina tai ilman.
© HH, 3.12.2016
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hämmennyksen arkipäiväisen
kietoutuu liikkeessä ulosulottuvan
tahdossa tuskaisen kulkijan
kivistänsä eroon pääse ei
aika vaik' tavan mukaan vei
- runosi näyttää selkeästi
rinnalla toisten kulun viettävästi
Sivut