jolloin pimeä ei laskenut päällemme
vain ne sadepisarat
yksi
kaksi
kolme
neljä
ja lisää ikävää,
en osaa unohtaa
en ole oppinut sanomaan sinulle
kuinka koko kaipaus kestää
kaikki kahdeksan kuun kierrosta
muistelen niitä suven ja syksyn rajapintoja
kun vielä katsoin aurinkoa, muistelin sinua
muistelin hetken meitä
kielsin kaiken, myönsin vähän
myönsin koko elämän
kielsin koko tarinan
kyllä minä vieläkin katson muistojesi perään
sinulla oli tiikerin silmät
eikä minusta ole tiikerin kesyttäjäksi
ei vielä tänään
ei koskaan
ei ikinä
mutta aina minä haluan -
haluan yrittää
aloittaa hymyllä kaiken alusta.
3.11.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut