jos sinulla olisi käytettävissä vain kaksi lausetta
sanoisitko molemmat samalle ihmiselle
mitä tapahtuu palasille sen jälkeen
kun ne ovat toisiinsa jälleen sopimattomat
sanoisitko ne vai jättäisitkö mahdollisuuden käyttämättä
tätä kaikkea emme tiedä
kun teemme vielä valintojamme aamupalasta
tätä kaikkea emme näe
kun katsomme ikkunasta maailmaamme
ja piirrämme silmiimme jotain toisenlaista
jos sinulla olisi käytettävissä kamera
ja voisit kuvata kaksi kuvaa
otttaisitko ne vai jättäisitkö mahdollisuuden käyttämättä
jos sinulla olisi elettävänä vain kaksi minuuttia
eläisitkö ne molemmat saman ihmisen kanssa
mitä tapahtuu minuuttien jälkeen
eläisitkö ne molemmat eri tavoin
eläisitkö vai antaisitko kaiken mennä
hiljalleen
hiljaisemmin
koko ajan vaan hiljaisemmin
pois
tätä kaikkea emme näe
kun katsomme ikkunasta maailmaamme
me emme näe
vaikka tietäisimme
tämän kaiken olevan totta
koko ajan edessämme
tässäkin hetkessä
vai jättäisimmekö mahdollisuuden käyttämättä
Kun tietää,
että aikaa on kaksi minuuttia.
Vastaisitko pienen ihmisen hymyyn,
juoksitko hänen kanssaan viimeiset juoksut?
Leikkisitkö vielä kerran
vai jättäisitkö mahdollisuuden käyttämättä?
Puristin sydäntäni,
puristin kovempaa,
tietämättä miten paljon
viimeinen hymy sattuu.
Kaksi minuuttia,
satakaksikymmentä sekunttia.
Runsas kolme prosenttia tunnista,
reilu kymmenesosaprosentti vuorokaudesta.
Jättäisitkö mahdollisuuden käyttämättä,
katsoa vielä kerran vasemmalle ja oikealle,
ylös ja alas.
Minä puristin sydäntäni,
puristin tietämättäni liikaa.
Katsoin viimeisen kerran,
sen pienen lapsen hymyä.
© HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeaa pohdintaa
Tykkäsin tosi paljon runosi sisältämistä ajatuksista ja kysymyksistä. Kokonaisuudessaan oikein hieno teksti, täynnä tärkeää asiaa. Loistavan vaikuttavasti, vetoavaasti esitit asiat lukijan sydämellekin.
Hmm, ei niillä kahdella viimeisellä minuutilla, kahdella viimeisellä lauseella tai kahdella viimeisellä valokuvallakaan kai olisi niinkään merkitystä ihmiselle itselleen,
vaan niille, jotka jäävät tänne hänen jälkeensä. En usko, että kukaan haluaa lähteä täältä niin, ettei jätä jälkeäkään..
Hieno ja pohdiskeleva tämä runosi.
Erittäin mielenkiintoinen runo! Tämä runosi herättää paljon ajatuksia ja pistää miettimään elettyä elämää aivan uusin silmin.
Hyvin kirjoitettu, saa pohtimaan valintoja ja osaako ne tehdä oikein. Koskettava loppu.
Pitkä ja Puhuttelevan Pohdiskeleva, melkeinpä terapeutillinen runo, joka piti lukea pariinkin otteeseen läpi ajatuksen kanssa.
Hieno runo, ja tuo loppu erityisesti Herkän Hieno.
Pidin kovasti.
Syvälliasiä ajatuksia.
Ehkä kosketus on viimeinen...
Niin raastava kuvaus hetkeen tarttumisen tärkeydestä ja valintojenmaailmasta. Pidän kovin.
Mielenkiintoinen ajatuksia herättävä runo. Lopetus jotenkin raaka. Todella loistava runo, pidän kovasti
Herkkä, kysyvä ja pohtiva runo, hyvä
Tää panee miettimään
kuinka tärkeää on elää tässä
ja nyt..miten vaikuttaa tulevaan
valinnat..
todella mielenkiintoisesti
saat lukjan pysymään
otteessaan..
loppu niin surullinen..
Tämä pistää miettimään, tosissaan antaa ajattelunpaikan, jota ei tule ajatelleeksi elämän tuoksinnassa ja niinsanotussa kiireessä. Luopumisen tuskaa..... kaksi minuuttia...
Surullisen kaunis runo.
Tämä runo pysähdyttää.
Sivut