kuulas suven aurinko
lämpimän sään lumo
hiljaisen miehen apea
pakkolevon puristuksessa
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
kuulas suven aurinko
lämpimän sään lumo
hiljaisen miehen apea
pakkolevon puristuksessa
© HH, 2012
Kommentit
Herkkää ja haikeaa
särkyvän hento runo.
kaunista minimalismia.
vau.
Pakkolepo ei ole ollenkaan kivaa jos se tulee esmes jonkun sairauden vuoksi, tokihan asiasta voi heittää läppääkin.
Runo alkaa aurinkoisesti, mutta päättyy ihan toisenlaisiin tunnelmiin.
Kuitenkin - kokonaisuutena hyvä.
Taitavaa tunnekuvausta hetkessä.
On lepoa ja taas "lepoa" joka ei suo toivottua virkistystä. Kuvaavasti otsikko kertoo paljon, samoin runon viimeinen rivi.
Koskettavan herkkää
ja kaunista
Hiljalleen alkaa mieli apeutua, kun syksy lähenee.
Sivut