kuinka aamu soi
se oli keväinen lapsuuden aamu
minä en unohtanut sen säveltä
opettelin sitä hyräilemään
vähän kerrallaan, vähän hiljalleen
ja kun katsoin lastani
minä opin sen sävelen kokonaan
ja minusta tuli iloinen
kerta kerran jälkeen enemmän
ja opin hyväksymään hulluuteni
ja opin elämään välittämättä
mutten unohtamatta
mitä muut ajattelevat
mitä muut elävät
mutta opin oikeuteni
olla onnellinen
olla oman elämäni tähti
siihen maailmaan olin syntynytkin
siinä ei ollut minulle muureja
siinä oli unelmat yhtä kevyitä kuin askeleet.
28.10.2017 © HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut