katolta tipahtavat lumet jälleen
kävelen samana päivänä kortteliviidakossa
täällä autot ovat terävähampaisia tiikereitä
kuljettajat niiden sisällä karjuvia leijonia
kolikoiden pyytäjät seeproja
mahdutamme maailmaan ulottuvuuden
olemme uuden mielen vankeja
ratkaisemme asiat kuin ristisanatehtävät
mikään ei saa olla väärinajateltua
tiedämme takatalven tulevaksi
Saimaannorpan olevan yleisesti rauhoitetun
samaa toivoen itsellemmekin
kamppailen aamun harmaudessa
jossa maanantai pesee kasvoni
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Maanantailta tuntuu, stressi
Kyllä päviin mahtuu monen kaltaisia tilanteita.
Mielenkiintoinen, hyvä runo
Jo otsikko oli lupauksia antava. Kaikki tässä on kirjoittajan kuin sivustakatsojan silmin alun harmaan hitauden jälkeen soljuvasti eteenpäin vievää. Aamun ankeus, kiire, terävähampaisina tiikereinä, tai yhtälailla uuden mielen vangit jäävät kyllä puhuttelemaan lukijaa. Hieno, sopivasti 'mustavalkoinen' runokuva jonka tilanneanalyysi on virkistävää.
Maanantain ahdistavia mielikuvia.
Sivut