Osastolla pöydän päällä mikroaaltouuni
näyttää jäljellä olevat sekunnit
yksi kerrallaan lailla rikottujen lupausten
äänet lopussa kuin riitasointuja
sinä kuulet nauruni, mutta et näe hymyäni
et katso pilviä, et kuule sadettani enää
millainen on auringon tila
nouseva vai laskeva
siitä lähtevät hetket, siitä menevät ohi
tästä on lähdetty kauas
aavan meren toiselle puolellekin
ilman satumaan odotusta
vain normaalia hyvää
vain hetkiä muistoineen
niin vähän on riittävästi
© HH, 2014
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Lähtötunnelmia.
Ihan kuin omasta työstäni/työpaikastani ote... vaikuttavaa, vakuuttavaa, haikeuden tunnetta mukana...riittävästi.
Pidin.
kaunis
Tuntuu, kuin tässä runossa oltaisiin lähtökuopissa. Sairaalassa, hoitolaitoksessa tms. viimeistä henkäystä vaille "valmista". Vakavan sairauden keskellä "niin vähän on riittävästi".
Herkkä, haikea on runosi sävy.
Sivut