Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
katson kolmea loukkaantunutta
pysähdyn tähän hetkeen
puristun lukittuihin käsiini
ajatus on tukossa
odotan hyviä tekoja ihmisiltä
tai edes heitä
ketkä osaavat toimia
muistan sisältä äänen
elämän vetovoimaa tai muuta
se on vahvasti tässä
katson kolmea loukkaantunutta
aika pysähtyy muuriin
tie on pimeä, ei vain musta
katseeni näkee nousevan käden
© HH, 2012
Kommentit
Tässä on jotain hätkähdyttävää dramaattisuutta. Onnettomuus tai painajaisuni.
Pysähdyttävä ja Vaikuttava runo.
Hätkähdyttäväkin siinä mielessä, että sai minut välittömästi ajattelemaan viikonlopun järkyttäviä tapahtumia, Hyvinkään ammuskelua. Runosi lukiessani se tuntuu painajaismaiselta enneunelta näin ajateltuna.
Tuo loppu nousevine käsineen Erityisen Säväyttävä.
Hyvä.
Nostaa esiin moninaisia muistoja hetkistä, joissa on itse tullut koettua, että pitäisi voida jotain.. ja tuntee itsensä kovin riittämättömäksi.
dynaaminen vahva lukuhetki
runosi edessä
Teot puhuvat enemmän kuin sanat
Sivut