hiljaa ikkunasta sellaisenaan
kuin tässä olisi se kaikki
kun sade pellolle pisaroi helmensä
katsotaan maailmaa kuin on sopivaa
emännälle muutama sana sanoen
kuin leivästä jokaisesta
ja vähän pureskelun seasta sanoja
katsotaan maailma tässä hetkessä
harmaana pienen talon ikkunan läpi
kuin odottaisi juhlaa
jokaisen selviytymistarinan jälkeen
ja ollaan ihminen sen verran kuin osataan
isäntä vähäisin vaatimuksin
kiinni pysyen hetkessä
vain vähän kerrallaan hymyillen.
© HH, 24.3.2016
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Levollisuus, arjen onni tuntuu runossasi.
Ihanasti lämmin tunne runossa tuntuu niin Hyvältä.
Kiitos.
Sivut