ei lasketa enää surupitoisuuksia
kun olemme valmiita koneiden päässä
antaen jotain itsestä pois
kuin hedelmäkoreja toisistaan makeampia
olemme kuin rautatieseisakkeita
sielläkin tarvittaessa ja hetkeksi
jonnekin nopeasti menossa
aina jostain päin tulleena
ei maailmalla lasketa ilopitoisuuksia
kun olemme valmiita toisen vieressä
vain pieniä aikoja ja vähillä sanoilla
vain hienoiksi pilkottuina hymynmurusina
tässä ajassa olemme näin
ilman (tässä kuuluisi olla jokin suuri sana)
tai edes mitään, millä oli joskus merkitystä
viemme aina vaan enemmän ja enemmän
kuin karkkeja lapsilta me vaadimme
olemalla kiinni jossain
mistä ei saa otetta
mikä irtoaa aina
meidän tuli ei lämmitä
mutta se satuttaa edelleen
ehdimmekö kuitenkaan
tietää siitä mitään
näin menevät aikamme tarinat
ilman alkuja ja loppuja
puhumattakaan huippukohdasta
puhumattakaan jatkuvuudesta
© HH, 2012
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikeaa mutta vahvaa kerrontaa
Todella mielenkiintoisia ulottuvuuksia tässä. Elämän makuinen runo.
Jotensakin haikean puhutteleva ja samalla kuitenkin näen seassa paljon hyvääkin. Vaikka iloja ei lasketa, on ne mukana.
Pohtiva, haikeakin runo...hyvä
aivan kuin kirjoittaisit "netti-ihmisistä"
olemme kadottaneet oikean elämän
vain paljon tapahtumia ja esitystä
huomaako toinen kuinka helvetin hyvä mä oon..
Haikea runo, loistavaa ja taitavaa tekstiä taas!
Sivut