värillisillä kuoseillani
kuinka ne löytävät paikkansa
suojaamattoman haarniskani läpi
minun teräsvalettu elämä
taipuu kuin alasimen päällä taivutaan
nämä värit yksi kerrallaan
laskeutuvat spektrin ääripäiden välille
anna minun olla edelleen
siellä ikkunan takana
katsomassa aurinkoon päin
vaikka eivät ne pilvet tanssi
enkä kuule ihollani yhtään laulua
mistä erottaisin väreilyn.
1.5.2019 (C) HH
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut