Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Olin sinulle tarinasi yksi luku
olin mitä tahansa
hovimestari tai jotain muuta mitä
joskus tämä kaikki näkyy vielä
kuin hohtavina neonvärisävyisinä
sadepisaroina tai minkä voi piirtää
sen mitä teit silloin paperiin
oli kaunista kuin
syntymäkaupunkini
torinranta ja sen puiset penkit
pieni hetki kitaramusiikkia
ja tunnistettava kappale
pehmeää suomirockromantiikkaa
sekä lihapiirakka kahdella nakilla
© HH, 2013
Kommentit
Haikea, blues-sävytteinen runotarina... Hieno! :)
Hieno se tämäkin =)
Tän tunnelmasta saa kiinni ja kosketuspintaa piisaa - oikeesti hyvä !
Jokaisella kirjoituksella, maalauksella on alkunsa. Tässä se tulee esille menneenä, kaipuuna, hetkenä joka jää eloon. Kiitos!
Haikean tuntuista mutta silti lämmintä kerrontaa
Runo ikään kuin maalaus.
Mukavaa kerrontaa
Nostalginen tunnelmapala.
Sivut