Olen seitsemän runokirjaa tehnyt runouden harrastaja. Tällä hetkellä toivoisin ainakin, että tämä harrastus saisi kestää läpi elämäni, se alkoi kahdeksantoistavuotiaana vuonna 1994. Kirjoista uusin ilmestyi marraskuussa 2017.
Harrastan runoutta muutenkin monin eri tavoin. Esiinnyn, keräilen runokirjoja ja kommentoin toisinaan runotta täällä internetin uumenissa. Minulla ei ole määritelmää siihen, millainen runo voi olla.
Mutta hyvät ihmiset, jos pidätte runoistani, vanhojakin runojani saa täällä kommentoida eikä pelkästään uusinta uutta. Tiet, joita kuljen nykyisin, ovat etupäässä Pohjois-Pohjanmaalla, sillä siellä nykyisin asun.
Runo ei koskaan katoa, se löytää yhä enemmän, se näkee, mitä elämää voi olla, mistä tahansa suunnasta sivuilleen katsoen.
Uusin kirjani on nimeltään Ihmisyyksiä. Facebookissa siitä voi tykätä täällä.
Esittelyä kirjoistani täällä.
Joskus minä olen niin hiljaa
että kuulen
junan hiljentävän vauhtinsa asemalle
odottavan minua tai sinua
jotain muita ihmisiä
tai ihan vain jotain muuta
joskus minä olen niin hiljaa
että kuulen
linnun laulavan ohi lentäessään
minä elän samana päivänä
satua ja totta
tai ihan vain jotain muuta
joskus minä olen niin äänessä
että elämän
ei tarvitse olla nouseva aalto.
© HH, 2013
Kommentit
Kun luokseni saavuit hiljaisuus, niin itseni kohtasin.
Jännittävällä tavalla runosi etenee. Kun on aistut valppaana , kuulee ja näkee enemmän kuin silloin kun on seurassa ja tavallaan "vauhti päällä". Mutta runoasi voisi tarkastella lisääkin, esim. lausetta "minä elän samana päivänä satua ja totta tai ihan vain jotain muuta."
Kaunista itsen ja ulkomaailman kontrastia.
Hienoa itsetutkiskelua.
Puihuttelevaa.
Sivut